Helmikuu 2003

1.2.2003

RAITIS HELMIKUU!!!

Ja paskan marjat. Porukka vetää viinaa ihan sikana.

Alkuilta oli rauhallinen, mutta myöhemmin repes. Porukkaa oli paljon. Oli senverran kiirusta, ettei oikein muista tapahtumia. Joku kaatoi tietsikan näppäimistölle kossukolat ja joskus puol kahen aikaan, kun laitoin canal +:n päälle, alkoi pari naisasiakasta valittamaan TV:stä tulevasta ohjelmasta. Höh!!! Enhän minä sille mitään voi, että canalilta tulee yöllä muutakin, kuin urheilua... Ketä se nyt haittaa, kun televisiosta ja isolta kankaalta tulee ohjelmaa, jossa nainen ottaa mieheltä poskeen ja mies lirkuttelee naisen hehkunappulaa... Vittu, ei kukaan mies valittanut tosta ohjelmasta. Minen ainakaan!

tuo taisikin olla päivän ainut mieleenpainunut asia.

Ääh, ja huomenna aamuun...

2.2.2003

Yäk yäk yäk... Nää heräämiset on kamalia. Varsinkin iltavuoron jälkeen. Mut, minkäs teet. Oli vaan kammettava ittensä ylös. Muistin aamulla, että mullahan jatkuu jo kolmattakymmentäkolmatta tuntia raitis helmikuu. Jippii!!! Tätähän täytyisi juhlia... joskus.

Eräs asiakas oli jo varttia vaille yheksän oottamassa, että pääsee sisälle. Päästin sen lämmitteleen, ja itse kiroilin mielessäni, kun en voinut mennä nettiin katteleen vastakkaisen sukupuolen vaatteettomia vartaloita. Pitikin olla hyväsydäminen, damn!!!

No, aamu jatkui jälleen krapulaisten asiakkaiden puheensorinasta ja mollivoittoisten laulujen lurituksista.

Taitaa olla uutta muotia, väitellä siitä, että kuka on mokannu eniten edellisenä iltana. Jätkiä selvästi vituttaa ne asiat, mutta kun niitä kertoo kavereille, niin silmät loistaa, suupielistä valuu vaahtoa ja käsi tekee ilmaan erilaisia kuvioita. Kuuntelija taasen katsoo silmät pyöreinä, hieman eteenpäin kurkottautuneena, kertojaa ja odottaa saavansa suunvuoron, jonka aloittaisi sanoen, että: "Eihän tuo vielä mitään..."

No joo!!!

Hahaa! Tänään oli vuorossa monopolia. Meitä oli ihan neljä pelaajaa. Eipä siinä tapahtunut mitään erikoista, mutta tulipahan sanottua.

Muistin jossain vaiheessa, että se tietoneen näppis oli vielä aivan viinassa. Otinpa ruukkarin ja avasin näppiksen ja pesin sisällön. Sitten kuivattelin tavarat ja kasasin takasin. Muuten hyvä, mutta muutama nappula ei toiminut, joten tein saman uudelleen. Tuloksetta. Yhä ne muutamat nappulat vain olivat siinä toimimatta pätkääkään. En tiedä, johtuiko se tästä, raittiin kuukauden aiheuttamasta, sekavasta tilasta, mutta jotenkin ne näppäimet näyttivät hymyilevän.... eipäs, vaan virnuilevan minulle. Nappasin näppäimistön lattialle ja tanssin pari tahtia polkkaa sen päällä. Sitten esittelin Herra Tuolin, tälle kyseiselle näppäimistölle, ja annoin tuolinkin tanssia vähän polkkaa. Otin näppäimistön lattialta, tai sen, mitä siitä oli enää jäljellä, ja ripustin sen roikkumaan seinälle, omasta johdostaan... Mulle ei vittuilla!!!

Ja kello tuli viisi, ja mun työvuoro oli pulkassa.

5.2.2003

Iltavuoro.

Ei juurikaan tapahtunut mitään. Rauhallista. Kerrankin.

Ja raitis helmikuu vaan jatkuu. Kyl mä oon kova jäbä.

7.2.2003

Jälleen iltaan. Eilen piti olla aamuvuorossa, mutta tehtiin taas kaverin kans remonttia, joten pyysin tuuraajan.

Ja helvetti repesi välittömästi, kun pääsin töihin. Äänekosken nopein, kaunein ja voimakkain mies tuli sisään ja heti alkoi härkkiminen. No, kyllähän sai rähinää aikaan, mutta onneksi sain ne loppumaan.

Hetken jo vaikutti, että kyl tää tästä. Mutta sitten menin käymään miesten vessassa ja siellähän tämä herra oli oma kossupullo kädessä. Tai ei ollut kauan, sillä otin pullon ja kaadoin sen, noin 0,6 litraa kossua, viemäriin. Ja eikun äijää pihalle. Ovella siinä hetken keskustellaan, sylikkäin, pubin säännöistä. Ilmoitan, että viina on menetetty Jätesavolaiselle, ja saattelen hänet ulos.

Rauha maassa... Kunnes sankarimme saapuu, 10 minuutin kuluttua, takaisin. Tällä kaverilla on hauska tapa luulla, että teki mitä tahansa, niin se on anteeksi annettu alle vartissa. Ja taas lähdettiin. Tai en minä, vaan hän.

Loppuilta menikin sitten mukavammin. Porukkaa oli ihan normaalin perjantain mukaan. Kyllä tää varmaan tästä iloksi muuttuu.

8.2.2003

Ääääh!!! Maha oli vähän kipee aamulla, mutta ajattelin että kyllä se siitä helpottaa iltapäivään mennessä.

Kävelin työpaikalle ja haistelin ilmaa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja sen säteet leikkivät lumihangen pinnalla ja linnut visersivät sulosointujaan. Raikkaan kirpeä pakkanen nipisteli poskipäitäni. Mahakipu tuntui olevan tipotiessään. Saavuin työpaikalle jo puoli yhdeksältä. Keitin kahvit valmiiksi. Mmmm... Miten voikaan kahvi tuoksua niin hyvälle. Laitoin musiikin soimaan ja istuin lukemaan päivän lehdet. Mahtavaa. Tää on upea työpaikka. Eilisen illan ahdistuneisuus oli pyyhkiytynyt pois.

Avasin oven kello yhdeksän ja asiakkaita alkoi saapua sisälle. Ensimmäinen asiakas jopa hymyili, vähän.

Jumalauta, kello oli jo puol kymmenen, ja mulla upea fiilis. Uskalsin jo syödä jotain, sillä en ollut kotona syönyt aamupalaa, sillä pelkäsin mahani tulevan kipeämmäksi. Keitin teetä ja söin paahtoleivän, ilman voita... (Nyt on pakko tiivistää päivän tapahtumat)

----

klo 9.32 -Asiakas pudottaa lasin lattialle, mutta lasi säilyy ehjänä. Huh huh!

klo 9.32,05 -Asiakas yrittää nostaa lasin lattialta, mutta pudottaa sen ja nyt se meni rikki.

klo 9.48 -Sisään saapuu asiakas (A1), joka laittaa jukeboxiin soimaan hevilettiörinämusiikkia.

klo 9.49 -Asiakas (A1) tahtoo musiikin kovemmalle.

klo 9.49,02 -Toinen asiakas (A2) tahtoo musiikin hiljemmalle.

klo 9.49,05 -A1 haluaa kovemmalle.

klo 9.49,06 -A2 haluaa hiljemmalle.

klo 9.49,07 -Juoksen tiskin takaa asiakkaiden väliin. Saan musiikin sopivalle volyymille.

klo 10.07 -Sisään juoksee mies, joka vaatii saada kaksi kaljaa häppärihintaan. Kieltäydyn.

klo 10.14 -Lasin pudottanut asiakas kaataa pöydässä tuoppinsa. Käyn siivoamassa.

klo 10.30 -Sisään saapuu rouva, joka kaivaa kassistaan huuliharpun ja yrittää tapailla sillä jotain biisiä.

klo 10.30,05 -Pyydän rouvaa ystävällisesti laittamaan soittimen pois.

klo 10.46 -A1 antaa minun ymmärtää, että hän oli tunti sitten oikeutettu kuuntelemaan musiikkia kovempaa.

klo 11.01 -Eräs nainen ryntää sisälle ja kysyy, että mistä pääsee ulos... ???? En ymmärtänyt minäkään.

klo 11.31 -Sisälle saapuu kuuden hengen seurue, jonka ensimmäinen kommentti on: "Räkälä!"

klo 11.32 -Mahasta kuului pieni murina.

klo 12.05 -Pubissa on paljon asiakkaita ja rouva kaivaa huuliharppunsa esiin ja alkaa "soittamaan".

klo 12.05,05 -Pyydän rouvaa laittamaan soittimen pois.

klo 12.14 -6 hengen seurue huutelee pöydästä, ja vaatii minua tuomaan heille yhden kossuvissyn.

klo 12.15 -Yksi seurueen jäsenistä tulee vittuilemaan, kun palvelu ei toimi tässä räkälässä.

klo 12.35 -Mahasta kuuluu vähän murinaa.

klo 12.43 -Kaksi asiakasta päättävät ottaa pienen matsin. Kerkeän väliin ennen lyöntejä.

klo 12.44 -Toinen edellisistä haluaa vielä "keskustella". Ja taas joudun ryntäämään väliin.

klo 12.44,02 -Rouva kaivaa huuliharppunsa ja aloittaa soittimen rääkkäyksen.

klo 12.44,03 -Yritän pyytää, litistyneenä kahden miehen välissä, rouvaa lopettamaan soiton.

klo 12.55 -Saatuani kaverukset rauhoittumaan, käyn sanomassa rouvalle, että pitää sen kirotun soittimen piilossa.

klo 13.02 -Maha murisee ja kurisee melkein kokoajan. Vähän kipristelee.

klo 13.26 -Lasinrikkoja pudottaa tuhkakupin lähtiessään vessaan.

klo 13.39 -Eilinen viinansa menettänyt, pyrkii sisään. Annan ymmärtää, ettei tarvitse tulla.

klo 13.55 -Lasinrikkoja tulee vessasta? ja kaataa grokilasin kaverinsa päälle mennessään istumaan.

klo 14.00 -Fc Keitelejazzin jätkät aloittavat varastojen siivouksen. Yritän neuvoa heitä, kun samalla palvelen asiakkaita.

klo 14.01-15.57 -Yritän neuvoa jätkille, että mitä menee roskiin ja samalla palvella asiakkaita. Mahaan sattuu jo aikalailla.

klo 16.03 -Rouva kaivaa huuliharppunsa jälleen esiin.

klo 16.03,01 -Huudan, että harppu voi sulloa harppunsa perseeseensä ja ellei siinä onnistu, niin autan mielelläni.

klo 16.05 -Lasinrikkoja pudottaa tuhkiksen ja kaksi tuoppia lattialle, kun tulee hakemaan lisää juomaa.

klo 16.10 -Mahaa vihloo mielettömästi.

klo 16.16 -"Kari Vepsä" pyytää soittamaan taksin.

klo 16.27 -Eräs mies vaihtaa kolikoita. Kuulen rouvan suunnittelevan soittaa huuliharppua, kunhan on käynyt WC:ssä.

klo 16.27,05 -Käyn hakemassa huuliharpun tiskin taakse jemmaan. Ilmoitan "Vepsälle" taxin olevan pihassa.

klo 16.28 -Herra Iäksvelaks herää pöydästä ja tahtoo pirssiauton.

klo 16.31 -Rahanvaihtaja alkaa syyttämään minua huijariksi. Annan hänen ymmärtää, ettei mulle vittuilla, 100 desibelin voimalla.

klo 16.33 -"Vepsä" pyytää soittamaan taxin, uudelleen.

klo 16.37 -Herra Iäksvelaks ei pysy enää pystyssä. Onneksi saan delekoitua nojapuu-homman eräälle asiakkaalle.

klo 16.42 -"Vepsä" käy istumassa taksissa mutta tulee pian takaisin. Rouva kyselee harppuaan. Enhän minä mitään tiedä.

klo 16.45 -Lasinrikkoja törmää pöytään tullessaan vessasta. 5 tyhjää tuoppia, 2 grokilasia ja yksi vajaa kossuvissy maahan.

klo 16.47 -Huomaan, että Herra Iäksvelaks on lähtenyt rakennuksesta. "Vepsä" pyytää jälleen taksia.

klo 16.50 -Maha on kuin tulessa.

klo 16.57 -Taksi saapuu pihaan. Rouva sanoo lähtevänsä. Löydän "vahingossa" huuliharpun. "Vepsä" menee samaan taksiin.

klo 17.00 -Työkaveri tulee päästämään mut töistä.

klo 17.01 -Juoksen kohti kotia ja kiroilen, kun naama on jäässä ja lintujen viserrys muistuttaa minua siitä huuliharpusta. Jos ei olis maha kipeä, niin perseet vetäisin.

9.2.2003

Iltavuoro oli tänään vuorossa. Töihin oli aika "huoletonta" tulla, sillä eilistä helevettiä ei mikään voita.



Ilta menikin ihan O.K. ja tietokilpailukin myös.

10.2.2003

Se siitä raittiista helmikuusta. Ajattelin aamulla, kun heräsin taas siihen saatanan kellon pirinään, että eiköhän tässä oo kärsitty jo ihan liikaa, ja sitäpaitsi, on mun synttärit, niin on jo korkea aika nauttia erinäisiä annoksia olutta. Mutta työvuoro oli kuitenkin tehtävä ensin.

Päivä meni yllättävän kivuttomasti, mielessä vain ajatus illasta, kun pääsee kiskomaan viinaa.

Pari asiakasta yrittivät pilata mun fantasiat, mutta, juhlapäiväni kunniakasi, annoin heille porttikiellot. Siitäs saivat!

11.2.2003

Sitä varmaan oli eilen mukava ilta, koska aamulla huomasin alushousuni pyörivän kattotuuletimessa. Oliskohan ollut kuivumassa? Enpä viitsinyt vaivata jomottavaa päätäni moisella eriskummallisuudella, vaan aloin miettimään poppakonsteja krapulani hellittämiseen. Voi vittu. Olo oli kuin notredamen kellonsoittajalla

Tulin klo 17 töihin. Olo alkoi olemaan jo jotenkin inhimillinen. Pystyin jopa puhumaan siten, ettei suupielistäni valunut kuolaa.

Sinnittelin kuin sinnittelinkin iltaan asti. Ja kun olin saanut asiakkaat ulos, niin palkitsin itseni parilla oluella.Onneksi on pari päivää vapaata.

Mitäköhän eläimiä kotiini on saapunut yötäni piristämään?

14.2.2003

Ei onneksi ollut kovin suuri eläintarha tiistaiyönä kotona. Joku keltaisenruskea, viisijalkainen nilviäinen tuli kurkkimaan sängynpäädystä ja kyseli bussiaikatauluja (???). Tälläkertaa siis oli älyllisiä liskoja. Niin se maailma kehittyy. Mutta...

Eilen oli pitkästä aikaa StripteaseShow ja pitihän se käydä tarkistamassa... Tuli tarkistettua liiankin läheltä. Siitä on muistona muutamia reikiä kehossa. (En viitsi sen tarkemmin kertoa, mutta siitä oli strippaus kaukana) Asiakkaatkin olivat erittäin humoristisella päällä ja kutsuivat minua hassuilla nimillä, kuten kynttilä, neulatyyny, reikäpää jne jne. No, sitä saa mitä tilaa.

Päivä oli muuten aika ihmeen hiljainen perjantaiksi. Silloin tuli vipinää, kun eräs kaveri soitti pubiin ja kertoi st1:sen "tarjouksesta". Kyllä on Äänekoskella bensa halpaa. Litrahinta oli 21 snt. Pantiin vahinko kiertämään (Sanoi isä, kun lapsensa karuselliin laittoi) ja puhelimet oli kuumaksi, kun jokainen soitteli tutuilleen ja ilmoitti tästä ilouutisesta. Eräskin lähti hakemaan tuhannen litran säiliötä kotoaan, muttei ihan kerinnyt tankille, sillä huoltamon hoitaja oli huomannut tämän pikku erheen, ja juossut sammuttamaan pumput. Oli ollut kuulema aikas pitkänlainen autojono.

Niin, hyvää ystävänpäivää. Tuota amerikkalaisten hapatusta ja postilaitoksen keksimää perseennuolemisaikaa. Hyi hitto soikoon!!!

15.2.2003

Iltavuoro ja lauantai, eikä illasta keksi mitään kirjoitettavaa. Olipas tylsää!

16.2.2003

Iltavuoro. Rauhalliselta vaikutti. Ihmisiä ei juurikaan. Ajattelin, että tänään ei varmasti tapahdu mitään ihmeellistä.

Oikeassa olin. Ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Ainoastaan, että nyt on vasen käsi kantositeessä. Mutta sehän alkaa olemaan tässä pubissa aivan normaalia. On tämä kirjoittaminen senverran työlästä, etten viitsi tämän enenpää.

17.2.2003

Aamulla kävin rönt... eiku, röngte... ei, rönkte... vittu, siis terveyskeskuksessa niissä kuvissa missä näkyy luut. Lääkäri soittaa illempana ja kertoo mikä miestä vaivaa.

En jaksanut työskennellä kantositeen kanssa. Se oli vaan tiellä. Päivä meni hyvin. Jumppasin olkapäätäni ja yritin kantaa astiakoreja, jotta saisi olkalihakset vähän toimintaa.

Lääkäri soitti ja ilmoitti luitten olevan ehjiä. Jänne on saattanut revähtää, tai olkalihas. Hassu setä. Kysyi, että olenko varmasti pitänyt kättä kantositeessä. Ei saa kuulema liikutella, eikä rasittaa. Enhän minä tietenkään sellaista menisi tekemään... PERKELE!!! Ei sitten eilenillalla kukaan voinut tk:ssa sanoa mitään.

18.2.2003

Tänään yritin olla tekemättä kädelläni yhtään mitään. Ja onnistuinkin siinä, sillä asiakkaita ei ollut juuri ketään. J. Vehkala ja katiska oli soittamassa. Taisi olla pubissa neljä maksavaa asiakasta bändin esiintyessä.

Annoin valomerkin, ja nautin bändin kanssa pari pulloa olutta. Ihan vain särkylääkkeeksi.

Ja taas olisi vuorossa vapaat. Hip hip hippo!

21.2.2003

Vapaat ohi. Tekipäs hyvää, kun sai huiluuttaa kättä.

Tänään oli vuorossa pätkäilta. Tulin töihin klo 21 ja toimin ovimiehenä. Keräilin astioita ja pidin järjestystä yllä. Ugh... Minä suuri ja mahtava.

Kyllä huomasi, että hiihtolomat on alkamassa, sillä useita alaikäisiä pyrki pubiin. Tarkistelin papereita aika tiuhaan. Yleensä tyypit sanoo, et henkkarit on autossa, mutta yksi kaveri antoi pokkana mulle opiskelijakorttinsa (Mikä ei ole virallinen henkilöllisyystodistus) ja väitti olevansa täysi-ikäinen. Kyllä hän tänävuonna 18 täyttää, mutta syksyllä vasta. Käskin hänen mennä uusimaan matematiikankurssinsa.

Muita ihmeellisyyksiä ei sattunut.

22.2.2003

Jälleen pätkäilta. Mutta tänään en ollut ovella, vaan tarjoilemassa.

Olipas hiljaista, kun tulin töihin. Paljon hiljaisempaa, kuin mitä oli eilen. Ankeaa. En voinut aukoa päätäni oikein kellekään. Portsari perkele meni pilaamaan mun päivän, sillä se otti RAY:n rahanjakokoneesta erinäisiä euroja, pyytämättä mua kimppaan... SIKA!

Kello oli jo melkein 23, kun alkoi vasta ihmisä saapumaan sisään. Sitten niitä tuli enemmän, ja enemmän, ja vieläkin lisää. Kylläpä niitä sitten olikin. Sai tehdä ihan töitä, välillä.

Kaikkihan olisikin mennyt erittäin hyvin, ellei yht´äkkiä olisi kuulunut kirotun huuliharpun ääni. Ahlqvistihan se oli tullut esiintymään, jälleen. Siellä se, hiekkapaperin (wurth, keltainen, P60 karkeus) käheällä äänellä, lauloi pluussia, että oh beibe, lets feel the blues again and forever... tai jotain? Tuli vaan siitä huuliharpusta mieleen se eräs ämmä, joka piinasi mua kaks viikkoa sitten, rääkkäämällä harppuaan. Olen jo päässyt siitä yli, mitä nyt aina, nähtyäni huuliharpun, kiipeilen seinille ja laulan työväenlauluja takaperin, venäjäksi.

Muuten ei kummia illalla tapahtunut, paitsi kassakoneessa oli jotain pientä häikkää. Se ei nimittäin toimi.

(Tiedoksi vaan, että se portsari otti lisää rahaa siitä samasta koneesta. Ja se vielä kuvittelee saavansa palkan tästä illasta. Enpäs anna. Ähä ähä!)

23.2.2003

Aaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrgggggggggggggggggghhhhhhhhhhhhhh!!!!!!!!!!!!

Pikkupepet lauloivat bluesia mun unessa. Kenen luvalla ne sinne oli tullut. Minen niitä ollut kutsunut. Ei saakeli sentään. Oonkohan mä jotenkin sekaisin, sillä vaikka nukkumaan mennessä ajattelen vain naisia, niin tuollaiset karvaset ukot tulee mun uniin riekkumaan. Mä vihaan bluesia.

Ja sitten amua oli vielä rangaistu aamuvuorolla. Ulkona oli kylmä ja kassakone edelleen rikki. Hyvin alkaa työvuoro. Jippii!!!

No, kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan. Ainakin sen jälkeen, kun Pepe & Trio oli hakenut soittimensa pubista pois.

Asiakaskunta oli aika minimissään. Myös rahallisesti.

Mr Speed tuli ilahduttamaan päivääni. On se vaan hauska juttu, että kyllä se juoksuttaa osaa, mutta toisinpäin... ei tuu mitään. Sain mä sille humalatilan aikaan. Sinne se jäi tiskille työkaverin seuraksi, kun lähdin töistä. Kassakonettakaan en saanut korjattua. Kiva jakaa tätä paskaa päivää muillekkin.

FEEL THE BLUES!!! Yök!

24.2.2003

Se oli pitkästä aikaa siunaantunut mulle pubibingoilta. Jippii...plääh... Saihan sitä taas kantaa vettä, limsaa ja kahvia asiakkaille. Eihän ne viinaa juo. Saattaa mennä numerot ohi korvien. Vittu, mä mitään voittanu, vaikka lähellä oli.

Mitään erikoista ei tapahtunut, mitä yksi vanhempi mies rupesi vokottelemaan nuoria tyttöjä. Sain siinä sitten johdatella miestä pubista pihalle. Nooh... Sellasta sattuu.

25.2.2003

Kenenkä idea oli taas ottaa töitten jälkeen muutama kalja? Päätä meinasi juilia ja aamuvuoroon piti lähteä.

Joko olin niin omissa ajatuksissani koko päivän, tai sitten ei todellakaan tapahtunut mitään erikoista. Joten, ei raportoitavaa.

26.2.2003

Tulin kävellen töihin, sillä olin päättänyt ottaa töitten jälkeen pari tuopillista olutta.

Alkuilta oli todella hiljainen, sillä kerkesin viettää aikaa tietokoneella. Pelailin netti-pelejä ja löysin yhden hyvän Corona-pelin, jossa voi pelata toisia netissä pyörijöitä vastaan. Se on ulkomaalainen peli, mutta sieltä pystyi valitsemaan pohjoismaat, ja sieltä haastaa pelaaja. Ensiksi tuli joku ihme hååkkan mua vastaan, ja pikkusen mua vitutti, kun en aluks osannu pelata. Siinä pystyy samalla kirjotteleen kommentteja toiselle, ja kyl se hååkkan kirjoittelikin. Se kommentoi kokoajan mun lyöntejä. Rupes ottaan pannuun senverran, että päätin voittaa sen, ja niin mä teinkin. Olipa uljas olo!!! Sitten haastoin seuraavan... joku likka se oli, ainakin nimestä päätellen. Sandy. No, siinä alettiin pelaan ja se kirjoittaa englanniksi, että mistä mä oon. Minä siihen vastaamaan, samalla lontoon-kielellä, että suomesta. Sieltä likka vastaa takaisin, että niin on hänkin... englanniksi??? Hei, haloo?

No, siinä ruvettiin kirjoitteleen enemmänkin, mutta sitten mulle tuli yksi asiakas ja kirjoitin Sandylle, että palaan pian, kunhan olen käynyt tiskillä. Kun olin käynyt myymässä tuopin, niin ruudussa oli kysymys mun iästäni. Oho, tyttöhän rupes meneen eteenpäin... Kirjoitin ikäni ja jäin jännityksellä odottamaan vastausta. Mielessä pyöri jo puhelinnumeroiden vaihto ja kenties treffit yms yms... Sitten tuli kirjoitus takaisin: "Mitä ihmettä tollanen vanha äijä tekee täällä pelaamassa näitä lasten pelejä?" HUPS... Suljin tietokoneen ja menin tiskille polttaan tupakkaa.

27.2.2003

Jälleen oli iltavuoro. Taaskin hiljaista.



Nyt en pyörinyt netissä, sillä otin kotoa GameBoyn mukaan (10v. vanhan). Sillä sitten pelailin Tetristä. Eipähän pääse lapset vittuileen.

Alkoi jo valmiiksi korpeamaan, sillä muistin, että huomenna on inventaarioilta... ja tottakai minä olen silloin iltavuorossa. Ei yhtään kivaa!!!

28.2.2003

Mihinkä lastentarhaan mä olin tullut? Kamala älämölö, asiakkaat rääkyivät, huutivat ja juoksentelivat edestakaisin. Kyllä taas lähti ilta sutjakasti liikkeelle. Ja kaiken kukkuraksi, pubissa oli asiakkaana, tuo sadanmarkan setelissä esiintyvän miehen kaksoisolento. Hän se jaksoi vöyhöttää ja lietsoa epäjärjestystä ympärilleen. Sain olla kokoajan pyytämässä sitä rauhottumaan. Viimein kyllästyin, ja soitin hänelle taksin.

Sitten rauhoittui ja homma lähti sujumaan hienosti. Asiakkaita oli talo täysi ja juosta sai. Mäkkärin mieslaulajat olivat viihdyttämässä asiakaskuntaa.

Sitten tuli valomerkki, ja oli aika ruveta tekeen inventaariota. Perseestä... Pitihän siinä ottaa pari olutta, laskutoimitusta helpottamaan. Kai mä olin kotona, jotain puol kuusi...

Tähän väliin tiedoksi, että Ti 4.3. formatoin kotitietokoneeni, jolla näitä sivuja päivitän. Ja sain vasta tänään, 11.3 asennettetua ohjelman, sivujen päivitystä varten.

Enää en muista tarkkaan, mitä näinä muutamana päivänä on tapahtunut, mutta voin vetää sellaisen veikkauksen, että useimpina päivinä on vituttanut ja muina ei juurikaan ole hauskaakaan ollut.

Jatkan päiväkirjan pitoa, kunhan saan tän ohjelman (Front Page 2000) olemaan mun kanssa samaa mieltä, mitä se ei meinaa olla.