Maaliskuu 2008

17.3.2008

Ma 17.3
Rakas Päiväkirja!

Nythän on niin, että mun on pakko jatkaa tätä päiväkirjan kirjottamista.
Luulin jo, että olen henkisesti tasapainossa, mutta vitut. EN OO!!!

Siispä, aloitan jälleen terapiani ja puran paskaa oloani tähän Päiväkirjaan aina kun tuntuu, et paine kasautuu korvieni väliin.

Kiitos, ja anteeksi!

18.3.2008

Ti 18.3
Iltavuoro

Kaikki oli hyvin tullessani töihin, mutta kymmenen jälkeen illalla sisään saapui neljän hengen seurue. Kaks jätkää ja kaks muijaa.(Vaaleahiuksinen ja tummahiuksinen)

Ennen kuin jatkan, niin aluksi selvennän erään asian:
Meillä pubissa VISA ELECTRONILLA voi kirjoittaa enemmänkin, kuin mitä ostos maksaa. Tämä johtuu ihan siitä, että se on yhtä vittua olla kokoajan höyläämässä yksittäisiä ostoja. Helpompi on, että kirjoittaa vähän enemmän ja seuraavaa tilausta maksaessa hoitaa sen käteisellä… Silloin homma luistaa nopeammin, eikä muiden asiakkaiden tartte odottaa.
Sitä paitsi, sillä helevetin kortilla kun ei voi kirjoittaa tiliään miinukselle, koska pankkikorttikone tarkistaa JOKA IKINEN KERTA asiakkaan tilin.
(Varmasti tulen kirjoittamaan tähän päiväkirjaan lukemattomia kertoja tästä Electronista… niin perseestä se kortti on.)

No niin, palataanpa illan tapahtumiin…
Nää jätkät ja brunette tilasivat ja maksoivat ihan asiallisesti, mutta kun tuli blondin vuoro, niin tilanne olikin toinen.
Ensiksikin tää muija mietti ja mietti, että mitäköhän ottaisi. Viimein hän päätyi Kelkka-nimiseen drinkkiin. Tein juoman ja ojensin paukun hälle ja pyysin viittä euroa.

Seuraavassa vuoropuhelu minun (M) ja blondin (B) välillä, joka käytiin sen jälkeen, blondi oli antanut Visa Electronin mulle.

M –Paljolle kirjoitan?
B –Täh?
M –Niin, siis paljolle kirjoitan?
B –Täh? Mitä paljolle? Paljonko se sitten maksaa?
M –Viis euroa, mut paljolle mä höylään?
B –Mitä sä sitten kyselet, et paljolle?
M –Tää juoma maksaa viis euroa, mutta mä voin kirjoittaa vaikka kympille jos sä haluat. Silloin sä saat viis euroa käteisenä vielä takaisin.
B –No eihän se paukku nyt kymppiä maksa. Justhan sä sanoit, et se on viis euroa.
M –Joo joo. Paukku maksaa viis euroa, mutta ajattelin, et jos sä haluat, niin voin kirjoittaa vaikka kympille tai kahdelle, että kun/jos tilaat myöhemmin lisää, niin ei tarvii taas höylätä tolla electronilla.
B –Mikä kymppi tai kakskymppiä? Eihän se maksa ku viitosen.
M –Okei okei! En viittis ruveta vääntään rautalangasta. Tehdään sitten silleen, et mä kirjoitan samalle summalle. Pääsen jatkaan hommia.
B –Mille samalle summalle?
M –No vittu tuolle sun paukun hinnalle, viidelle eurolle, eli samalle summalle!!!
B –Joo… kai se on sit ookoo?

Höyläsin viimein kortilla saman summan, kuin juoma maksoi ja annoin kortin muijalle takasin, ja hän meni tyytyväisenä pöytään.
No, kyllähän se juoma aikanaan loppui, ja blondi tuli takaisin tiskille.

M –Mitäs sitten?
B –Paljonko toi salmari maksaa?
M –Kolme ja puol.
B –Laita yks sellanen, se tulee tolle mun kaverille!
M –Tuleeko muuta?
B –En mä vielä… Mä vien sen ensin ja mietin sitten. Mä lupasin kaverille, et mä maksan sen.
M –Niinpä. Ja tietenkin tän salmarin maksat electronilla?
B –Joo, ei mulla oo käteistä mukana.
M –Nii-in! Tän takia mä aikasemmin tarjouduin kirjoittamaan vähän isommalle summalle, et olis nyt sitä käteistä maksaa tää salmari, ettei tarttis alkaa höylään… taas.
B -???
M –Eikö ookkin niin, et kun sä oot maksanu tän salmarin sillä sun kortilla, vieny paukun kaverille, niin kohta sä tuut tilaamaan itelleskin jotain, ja taas sä joudut kaivaan sen korttis esille.
B –No… mutkun, mä en vielä tiedä mitä mä ottasin.
M –Ääh! Antaa olla. Anna se kortti tänne. Taitaa olla niin, et mä pääsen helpomalla tälleen. Eli, mä sit kirjoitan samalle summalle!
B –Häh? Paljonko toi salmari muka on?
M –Sen kolme ja puol.
B –Ethän sä sit voi sitä samalle summalle kirjoittaa!
M –Etkö sä perkele sitä oo kokoajan halunnu?
B –Niin mut se aikasempihan makso viis euroa!
M –Ei jumalauta… Nyt menee lujaa ja korkealta yli! Siis mitä sä tarkotat?
B –Ethän sä nyt voi samalle kirjoittaa, ku toi on halvempi, kuin se edellinen. Et kai sä nyt tosta salmarista viittä euroa ota?
M –Voi vitun pahvi! Kun mä sanon, et mä kirjoitan samalle summalle, niin tarkoitan sitä summaa, mikä on tän paukun hinta, eikä edellisen paukun… Ei vittu! Kuuntele: Mä kirjoitan tällä kortilla kolmelle ja puolelle eurolle! Ootko nyt tyytyväinen?
B –Joo, eikös se nyt menny oikein?

Heti kun pankkikorttikone oli tarkistanut tilin ja sylkenyt kuitin ulos, annoin kuitin allekirjoitettavaksi, ja heti kun blondi oli allekirjoittanut, hän tilasi itselleen toisen Kelkan.
Tämähän tarkoitti sitä, että heti sain pyytää uudestaan sitä vitun electronia, että muija voisi maksaa oman juomansakin.
Olin jo niin sekaisin, että tilanne oli todella huvittava… Mutta, kyllä se muija sai vieläkin yllätettyä mut… Kun olin tehnyt sille sen kelkan, niin hän antoi sen electroninsa mulle ja kysyi:
”Jos mä nyt pyydän sua kirjoittamaan samalle summalle, niin onks tää kelkka nyt sitten saman hintanen, kuin toi salmari?”

Ei helvettijumalutasaatanaperkelevittu!!! Mistä… mistä tää on tullut? Missä sen hoitajat? Missä sen pillerit? Missä sen vitun LEPOSITEET on?
Voin sanoa suoraan, etten koskaan olisi uskonut, että tallaista voi tapahtua.
Muu seuruekin yritti selvittää asiaa hänelle… niin yritti myös useat muutkin asiakkaat.
Onneksi ne lähtivät pois.
Eipä siitä illasta sen enempää.

p.s. Hei blondi! Jos satut lukemaan tän ja tunnistat ittesi, niin älä tule enää pubiin… Tai, jos olet tulossa, niin JÄTÄ SE VITUN VISAELECTRONIS SINNE PYÖREESEEN PEHMUSTETTUUN HUONEESEESI!!!!!

p.p.s Se loppuseurue, jotka olitte mukana. Jos tuutte vielä käymään, niin tarjoan kaljat. Rankkaa se oli teillekin.

19.3.2008

Ke 19.3
Iltavuoro

Mä en vieläkään usko tuota eilisiltaista todeksi…
Viimeyönä mietin, et jos tää muija tarvii vaikka kahdeksan euroa… hmmm… esimerkiksi, se olis velkaa jollekin, vaikka Mintulle, kahdeksan euroa, eikä sillä olis muuta, kuin se visaelectronisa ja pankit olis kiinni.
Meneeks se pankkiautomaatille, tunkee kortin sisään, näppäilee tunnuslukunsa ja yrittää näppäillä nostoksi kahdeksaa euroa?
Jos sattuisi käymään niin uskomaton tilanne, että vahingossa, siis VAHINGOSSA, hän nostaisikin kakskymmentä euroa automaatista, niin menisköhän ihan täysin vallan lukkoon, ja alkaisi huutamaan automaatille, että:
”En mä Mintulle oo kahtakymppiä velkaa!!! En varmaan oo! Se oli kahdeksan euroo!!! Sillä summalla mä siltä sen prätsin ostin!”

Viimein se rauhottuis hieman ja menis johonkin grillille vaihtaan setelin pienemmiks (Pubiin se ei pääsis vaihtaan, jos mä olisin töissä). Sit se tulis takasin automaatille ja alkais tunkeen kahtatoista euroo takaisin luukusta sisään, kun se haluais rahat tililleen…

En tiedä! Kyl mä luulen, et se vaan feikkas eilen… ei tommosia oo, kuin vitseissä… juu, niin sen täytyy olla.