Tammikuu 2004

1.1.2004

Rakas Päiväkirjani, minulla on ollut sinua niin ikävä jo pitkän aikaa, mutten ole kerennyt kirjoittamaan. Kaikkea on sattunut viimekerrasta, mutten niitä ala enää muistelemaan. Nyt on uusi vuosi ja uudet asiat... tai, no? Asiakkaat juovat viinaa ja ovat idiootteja, eli eipä se mihinkään ole muuttunut

5.1.2004

Iltavuoro.
Työpäivä ei alkanut kovinkaan hyvin, sillä pientä flunssaa oli aistittavissa poskionteloissa, päässä ja nivelissä.
Onneksi pubi oli hiljainen kun saavuin töihin. Epäonnekseni laatu korvaa määrän:
Sisään asteli, pienessä mäiskeessä, nuori isänmaantoivo, jolleka tarjoilin yhden oluen. Eipä aikaakaan, kun sain olla hänen ja pubin kookkaimman asiakkaan välissä. Nuorimies siirtyi viimein toiseen pöytään ja minä tiskin taakse.
Puoli tuntia meni ihan o.k, kunnes tämä pojanjoloppi nousi pöydästä... Paskanmarjat, siis kaatui turvalleen pöydästä. Huomaa, ettei siitä ole kovinkaan kauan, kun tämä nuorimies suoritti armeijan, sillä niin komeasti hän siirtyi tiskiä kohden ryömimis-tekniikalla. Upeasti hän kampesi pystyyn ja vaati saada lisää juomista, mutta ilmoitin hänelle, että hänen kiintiönsä on täynnä. Siinä tovi keskusteltiin asiasta, notta kumpi päättää asiakkaiden juomisesta, ja koska selvyyttä asiaan ei tullut, niin siirryin tiskin takaa keräilemään astioita ja jätin pojan pitämään tiskiä pystyssä. (Eihän sitä tiedä, vaikka pubin tiski olisi kaatunut, sillä se ei ole kuin viidestäkymmenestäkahdeksasta kohdasta pultattu lattiaan)
Olessani ottamassa tilausta, tältä aikaisemmin mainitsemalta, suurelta mieheltä, oli tämä nuorimies kammennut itsensä tiskiltä, ja jollakin tapaa saapunut selkäni taakse. Hän vaati vielä kerran juomista, ja kun olin antanut kielteisen vastauksen ja pyytänyt häntä siirtymään ulos, niin eikö se perkele lyönyt mua selkään, jonka jälkeen hän viimeinkin tajusi lähteä ulospäin. En välittänyt lyömisestä, mutta kun hän ulko-ovella monotti pubin ovea, niin silloin lähdin hänen peräänsä, sillä kyllä minua saa joskus vähän motata, mutta pubin omaisuuteen ei kajota.
Otin hänet ulkona hellään syleilyyn ja kerroin mielipiteeni asiasta. Huomaamattani, oli tämä suurikokoinen asiakas tullut selkäni taakse ja nappasi pojanklopin käsiinsä. Minä siinä irroittamaan, noita leipälapion kokoisia, käsiä pojan kaulan ympäriltä. Viimein kädet irtosivat ja minä siirryin tämän ison miehen eteen. Hieman varmaan asetelma saattoi näyttää koomiselta, koska minun päälakeni oli hänen olkapäiden tasalla, ja karjuin miehelle, että hänen on siirryttävä itse sisälle, ennenkuin minä vien. Onneksi tämä herra suostui itse menemään, sillä olisihan se ollut hänelle noloa, jos minun olisi pitänyt lähteä häntä siirtämään.
Kuinka kävi tälle nuorelle pojalle? Käännyttyäni katsomaan taakseni, ei häntä näkynyt missään. Oli ehkä viimeinkin iskenyt hänelle itsesuojeluvaiston päälle.
Muuten oli taas vähän aikaa rauhallista, kunnes kymmeneltä pubi oli täynnä, koska huomenna on loppiainen ja ihmisillä vapaapäivä. Minä olin yksin tiskintakana töissä ja yritin parhaani mukaan saada ihmiset tyytyväisiksi. Mielestäni onnistuin siinä suht hyvin, mutta kyllä soraääniäkin kuului... mutta annoin minä takaisinkin, ainakin eräälle vanhemmalle naiselle. Siitä se ämmä saa syyttää vain itseään. Jos asiakas näkee, että tarjoilija tekee hikihatussa töitä ja tarjoilija ilmoittaa monta kertaa, että on tulossa palvelemaan, kun kerkeää, niin mikä vittu siinä on, että omalla vuorolla pitää alkaa vittuilemaan. Jotain se akka sanoi, ettei mun pitäisi esittää... Mitä perkelettä mä muka esitän, kun juoksen peräsuoli pitkällä ja teen paukkuja niin nopeasti, kuin vain pystyn. Hetken siinä tämän ääliön kanssa juteltuani, ilmoitin hänelle, enkä millään hiljaisella äänellä, että painukoon vittuun! Onneksi ymmärsi edes sen.
Juu, olipa kiva ilta... tällaista lisää.

9.1.2004

Iltavuoro.
Tuohon maanantain häslinkipäivään palatakseni. Siis, tähän suurikokoiseen herraan senverran, että silloin illalla keskustelimme käyttäytymisestä. Hän sanoi, että se poika oli vittuillut hänelle, niin sen takia hän oli tullut ulos ja napannut pojan syleilyynsä. Hetken keskusteltuamme hän kertoikin, että oli tullut auttamaan mua... Siis, minkä helevetin takia? Minähän olin se, joka siirteli poikaa vertikaalilinjassa edestakaisin, eikä päinvastoin. Tämä isoherra Herra lupasi, että tästä lähtien hän käyttäytyy nätisti kaikin puolin... Ja paskan marjat. Tänään kun olin tullut töihin, niin samantien meille tuli pientä hänksää. Herra siinä huuteli pöydästä ja käski tuomaan kierroksen. Minä siinä kyselemään, että minkähänlaista sitä tuodaan, muttei kukaan sanonut mitään. Sitten kysyin uudestaan ja sanoin, että tuon ainoastaan ne juomat mitä pyydetään. Pöydässä istui kuusi ihmistä ja tilauksia tuli neljä. Tein paukut ja vein pöytään. (Tämä pöytiin tarjoilu ei ole pubissa tapana, joten olisi luullut seurueen olevan tyytyväinen, kun kerrankin vaivauduin nostamaan perseeni penkistä) Kun pääsin takaisin tiskin taakse, niin jo alkoi huutelu pöydästä, että miksi tämä ja tämä henkilö ei saanut mitään juotavaa. Yritin selittää, joku hymyn tapainen kasvoillani, että minähän sanoin selkeästi, että herrat on hyviä ja kertovat , että mitä haluavat, sillä en minä mikään ajatustenlukija ole. Tähän tämä isomies totesi kuuluvalla äänellä, että:
"Sinä olet täällä töissä! Sinä tarjoilet!"
Jumalauta! Ei voi olla totta! Joku on sisäistänyt tällaisenkin asian. Jippii!!! En malttanut olla ilmoittamatta, että:
"Minä todellakin olen täällä töissä, ja olen varmasti vielä huomennakin, mutta sinä olet tänään asiakkaana, muttet ehkä ole enää huomenna!"
Siinä sitten taas jonkin aikaa keskusteltiin ja pääsimme jonkinlaiseen yksimielisyyteen. Annoin hänen jäädä asiakkaaksi, eikä hän enää illalla pyytänyt tuomaan pöytään.
Loppuilta oli erittäin rauhallisen hiljainen. Ah autuutta!

20.1.2004

Aamuvuoro.
Kylläpä on ollukkin tää alkuviikko hiljaista, oikeastaan koko tammikuu. Kuka perkele on menny keksimään tän tipattoman tammikuun. Eikö enää riitä raitis helmikuu? Mulla se ei kyllä toimi, koska on synttärit helmikuussa, ja minähän haluan silloin vetää viinaa. Aina olen tehnyt niin. (Paitsi sillon kun olin vielä alaikäinen, tietenkin)
Pitää varmaan perustaa kansanliike vastustamaan tällaisia viinaa hylkiviä ideoita, tai järjestää omia tempauksia ja juomaan yllyttäviä sanontoja joita viljelisi ympäriinsä.
Täällä pubissa voitaisiin laskea viinan ja kaljan hintoja yli puolella juuri tammi- ja helmikuuksi. Ne julistettaisiin kännikuukauksiksi. Sitten julistettaisiin maaliskuussa kännikuukauden asiakas, jolle maksaisimme AA-kerhon jäsenmaksun loppuvuodeksi ja ilmainen antabuskuuri kuuluisi kanssa.
Siinä sitä sitten keksittäisiin uusia sanontoja vanhoihin. Esim: "Parempi drogi kourassa, kuin kymmenen alkossa!", "Kyllä pirtu poliisit työssään pitää!", "Levisi, kuin Jokisen eväspullo!", "Ei omenaviini kauas alkosta putoa!", "Pienenee kuin tuoppi valomerkin edellä!", "Onko valomerkin jälkeistä elämää?" ...ja eräänä sanontana, jo tutuksi tullut: "Asiakas on aina oikeassa, paitsi ei täällä!", sekä: "Kuule, ei ole, eile viela oli!"
Jos ei näillä "selviä" tammikuusta, niin on se perkele!!!